2016 Kunniamaininta 3

Jenni Tervo

Media – siis viekas vallanpitäjä

Hei, odota! Pysähdy hetkeksi ja mieti, oletko tullut orjuutetuksi ympäristössä, jossa olet elänyt. Niin minäkin tein ja ajattelin, että olen onnekas saadessani asua tällaisessa rauhan tyyssijassa. Ajattelin, kunnes raavin aiheelta pois kiiltävän pinnan ja katsoin sen alle. Maassamme, kuten kaikissa länsimaissa, vallitsee järjestelmä, joka pitää orjiaan kuin nyrkin ja hellan välissä.

Tänäkin päivänä Pohjois-Korean julma yksinvaltias ”poistaa” aatteensa kritisoijat kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Kiinassa annettiin 1950-luvulla satojen kukkien kukkia ja kitkettiin lopulta kaikki, jotka uskalsivat arvostella järjestelmää. Samaan aikaan lännen demokratioissa kaikesta länsimaisesta orjuutuksesta vaietaan tietoisesti ja ihmisiltä lypsetään ahnaasti lähes kaikki psyykkinen aines mitä lypsettävissä on. Stressi, ahdistus ja suorituspaineet ovat läsnä työssä ja arjessa. Mikä olisikaan tähän syynä, jollei raha ja sen maksimointi?

Raha on ollut julma ja vaativa valtias kautta aikojen, mutta raha itse ja sen hankintatavat muuttavat muotoaan ajan kuluessa. Vauras kansalainen on aikaisemmin voinut ostaa perheelleen yllin kyllin ruokaa. Nyt rahalla halutaan välttämättä saada kalliita teknisiä laitteita, autoja ja muotivaatteita. Muoti onkin yksi orjuuttajista. Ihmiset ovat usein arkoja eroamaan joukosta ja seuraavat muotivirtaa tiedostamattaankin. Nuorena on vaikeaa olla ostamatta vaatteita, jotka kuuluvat ajan muotiin. Muotivaatteet ja –asusteet ovat kuitenkin kalliita ja niitä tarvitaan jatkuvasti lisää. Tähän kierteeseen meidän ihmisten on pelottavan helppo jäädä.

Yksi orjuuttajista on kuitenkin pahin kaikista. Demokraattisessa Suomessa on vallassa diktaattori, joka neuvoo, manipuloi ja ohjaa koko kansaa. Yleisesti tätä tyrannia kutsutaan maassamme joukkotiedotusvälineeksi – massamediaksikin olen kuullut kutsuttavan. Miksi median ylivalta on tabu? Kaikkialla puolustetaan median hyödyllisyyttä, mutta unohdetaan, että massamedia on yksi maailman pahimmista tyranneista.

Lehtien ja sähköisten viestimien sisältöön ja asenteisiin vaikuttavat henkilöt niiden takana. Päätoimittajat ja toimittajat antavat omilla poliittisilla kannanotoillaan, uskonnollisilla aatteillaan ja maailmankuvillaan haluamansa sävyn tuottamaansa tekstiin tai dokumenttiin, joka jaetaan massamediaan muille ihmisille. Toimittajan vallallaan he voivat päättää, kummalle puolelle maamme kansalaisten tulisi sijoittua esimerkiksi Yhdysvaltojen presidenttikilpailussa. He voivat myös päättää, minkä aiheen nostavat päivän polttavaksi puheenaiheeksi ja minkä puolestaan jättävät taka-alalle. Onko tavallisella kansalla oikeastaan enää valtaa?

Nykyään media alkaa vaikuttaa lapsen elämään jo pienenä – viimeistään, kun lapsi menee kouluun. On lähes mahdotonta jäädä mediasta tulevan informaatiotulvan ulkopuolelle, kun jo ensimmäisillä vuosiluokilla opetellaan löytämään tietoa ja käyttämään internetiä. Lapsi alkaa siten jo pienestä saakka omaksumaan tiettyjä mielipiteitä ja arvoja, joita joukkotiedotusvälineissä painotetaan. Media vie meiltä vapautemme päättää itse, mitä mieltä eri asioista olemme. Kun monesta lähteestä syötetään kovin yksipuolista tietoa, propagandaa, on vaikeaa uskaltaa kritisoida tietoa omilla mielipiteillään. Mediaan luotetaan liikaa, ja sitä kyseenalaistetaan liian vähän. Tämän vuoksi minäkään en osaa enää ajatella itse, mikä tekee minuudestani halvan.

Suomessa se puolue, jolla on eniten valtaa, on poikkeuksetta ryöpytyksen kohteena massamediassa. Erityisesti päätökset, jotka eivät kansaa sillä hetkellä miellytä, nousevat tapetille suurin otsikoin. Kun negatiivissävytteisiä otsikoita on viljelty tarpeeksi, alkaa puolueen kannatus kääntyä laskuun.Näin media on voittanut jälleen – saanut vaikutettua poliittisiin mielipiteisiin. Se dominoi myös käsityksiä uskonnoista: milloin kohteena ovat esimerkiksi muslimit, milloin kristityt. Monet lukijat aukaisevat kärjistäviä otsikoita ajattelematta, kannattaako sen sisältöön luottaa, ja ruokkivat samalla vastaavanlaisen tiedon lisääntymistä. Media kääntyy usein yleisten puheenaiheiden ympärillä samalle puolelle: sukupuolineutralisoituminen on hyväksyttävä ja hallituksen leikkauksia vähennettävä. Olen itse kuitenkin arvoiltani hyvin perinteinen, eikä media tältäkään osin tue ajatuksiani. Toisaalta raju mediamyllytys voi muuttaa asioita parempaankin suuntaan. Joko myllytys itsessään saa aikaan muutoksia tai joku asialle vihkiytynyt kirjoittaa adressin, joka kerää allekirjoituksia ja pyritään saattamaan eduskunnan käsiteltäväksi. Kansalla on tahtoa muutokseen: moniin asioihin pyritään vaikuttamaan erilaisten kansalaisaloitteiden avulla. Entäpä vanhustenhoidon leikkaukset ja hoitajien resurssien vähennykset? Riittääkö suomalainen tahto siihen, että meillä kaikilla olisi joskus turvattu vanhuus?

Joukkotiedotusvälineet tavoittavat helposti laajan yleisönsä. Se voi kiinnittää lukijoiden huomion tärkeisiinkin asioihin, jotka eivät muuten tulisi huomioiduksi tarpeeksi hyvin. Ilta-Sanomat käynnisti lokakuussa Älä käännä katsettasi –kampanjan, jolla se pyrki muistuttamaan Syyrian Aleppossa tapahtuneista terroristi-iskuista ja niiden aiheuttamasta hädästä. Media on väylä, jonka kautta tärkeä informaatio saadaan siirrettyä mahdollisimman monelle kansalaiselle. Sillä tavoin se suojelee ihmisiä tietämättömyydeltä. En voi myöskään vähätellä median merkittävää osaa hyvänä tiedonhankinta-alueena ja tärkeiden verkostojen ylläpitämisen mahdollistajana.

Median tarjoamiin mahdollisuuksiin onkin helppo ”jäädä koukkuun”. Ne vievät aikamme harrastuksiltamme, perheeltämme ja ystäviltämme. Aika hurahtaa helposti iltapäivälehtien sivuilla, keskustelupalstoilla tai YouTuben videoblogeja katsellessa. Joukkotiedotus ei rajoitu ainoastaan internetiin, sillä myös kaikki kotiin tulevat sanomalehdet ja lehtiset ovat osa sitä.

Yleisesti ottaen media on pidetty ja palvottu diktaattori, joka näyttää sinisilmiimme niin kovin viattomalta ja hyväntahtoiselta. Kuitenkin se huomaamattamme, pikkuhiljaa, syö ihmiskuntamme vapautta valita ja älykkyyttä kritisoida. Voimmeko kutsua rakasta isänmaatamme demokraattiseksi, jos valta ei olekaan kansalla vaan medialla ja ihmisillä sen takana?

Mediaan kuuluu joukkotiedotusvälineiden lisäksi myös sosiaalinen media, joka hallitsee elämäämme tavalla tai toisella. Sosiaalisen median hallintaan voi osallistua koko kansa: jokainen meistä voi ilmaista itseään ja vaikuttaa anonyymisti tai omalla nimellään, tunnistamattomana tai omalla kuvallaan. Tämä on tehnyt myös nettikiusaamisen luvattoman helpoksi. Toista ihmistä voi pilkata ja herjata jopa pahemmin kuin kasvotusten, sillä internetissä kirjoittaminen ei vaadi yhtä paljon rohkeutta. Lisäksi nimettömänä riehuvan kiusaajan todellinen henkilöllisyys voi olla vaikea selvittää.

Sosiaalisessakin mediassa eniten valtaa on heillä, jotka tuovat eniten äänensä kuuluviin. Moni tavallinen ihminen on noussut julkisuuteen alettuaan esimerkiksi kirjoittaa blogia, jonka he ovat saaneet näyttämään lukijoiden silmiin kiehtovalta. Tämä aiheuttaa kuitenkin suuria paineita kanssaihmisille. Voi, kuinka minunlaiseni itsetuntonsa kanssa kamppaileva ihminen ahdistuukaan lukiessaan blogia tai katsoessaan kuvia, joissa eletään aivan kuin superihmisen elämää: koti on aina siisti ja trendikkäästi sisustettu, vaatteet viimeisen päälle muotia ja ihmisvartalot kuin suoraan fitness-lavoilta. Ahdistun ja häpeän omaa ulkoista minääni, vaikka kaikkihan me tiedämme, ettei tavallinen elämä voi aina näyttää yhtä kiiltokuvamaiselta. Elämä on kiehtovinta juuri sellaisena kuin sen itse näemme ja koemme.

”Vapaata miestä vangita / ei voida väkivallalla, / ei kalvalla, ei kahleilla, / ei mahtisanalla--”, kirjoittaa rakastettu runoilijamme Eino Leino runossaan Vapaa mies. ”Mahtisanan” eli vallanpitäjän tulee olla oikeudenmukainen, ja sitä voi kritisoida ääneen. Sitä saa joskus kyseenalaistaa. Teit hyvin, kun jäit odottamaan, sillä nyt muistat, että Sinäkin olet osa mediaa – Sinäkin voit olla pala viekasta vallanpitäjää.